Taskut täynnä

Onnenlintu, sielulintu, kulkijan kaveri, metsän emäntä... Kuukkelilla on monta lempinimeä, joista voi päätellä miten rakastettu lintu onkaan kyseessä. Ennen kuukkelien uskottiin olevan metsämiesten sieluja, jotka kuolemansa jälkeen palasivat tähän maailmaan linnun hahmossa. Kuukkelin vierailu toi onnea metsänkävijöille, eikä näitä lintuja saanut tietenkään missään nimessä tappaa tai vahingoittaa. (Sehän olisi kuin tappaisi vanhan metsäkaverinsa!) Ihminen on siis aina ollut hyvä kuukkelille, minkä ansiosta kuukkelin ja ihmis en suhde on kehittynyt hyvin  lämpimäksi ja luottavaiseksi. Itse en ollut tätä taianomaista sielulintua päässyt koskaan aiemmin kohtaamaan, joten olin aivan onnessani, kun saimme Saariselällä aamaisseuraksi kokonaisen kuukkeliperheen. Siinä ne hyppelivät nuotion ympärillä ja noukkivat murusia maasta, ja aika pian ne pyrähtivät tuttavallisesti kämmenellekin. Ne katsoivat meitä syvälle silmiin ja väkisinkin siinä tuli sellainen kumma olo, että oltaisiin ...

Viikonloppu on lyhyt aika nauttia talvisesta Lapista, mutta ehti sitä kahdessakin päivässä imeä itseensä aimo annoksen kaunista ja raikastavaa tunturi-ilmaa. Ja onneksi Helsingistä pääsee Saariselälle alle kolmessa tunnissa lentokoneella ja bussilla, joten matkoihin ei tarvinnut uhrata paljoa aikaa tällä reissulla.  Käväisimme siis Lapissa viikko sitten siskoni ja hänen chileläisen kaverinsa kanssa.  Sisko ja tuo chileläispoika olivat menneet Saariselälle jo alkuviikosta, ja minä liityin heidän seuraansa myöhään perjantai-iltana. Halusin sanoa tämän ennen kuin alan kertoa lauantain hiihtoretkestämme, jotta tiedätte, ettei se ollut chileläisvieraamme ensimmäinen päivä Lapissa. Sitä ennen hän oli ehtinyt tehdä vaikka mitä kivaa kuten kävellä tuntureilla ja kokeilla laskettelua.    Latu vitkaan vie, vai vääräkö lie? Niin pitkä on näiden hiihtäjien tie. (mukaeltu Eino Leinon Yksin hiihtäjä -runosta)   Suuntasimme lauantaina heti aamusta hiihtämään,...

Lunta on tänä talvena riittänyt, mutta taivaalta putoilleet hiutaleet ovat olleet enimmäkseen joko valtavia tiskirättejä tai pieniä lumipalleroita, jotka eivät ole kovin mielenkiintoisia kuvauskohteita. Viime viikonloppuna maahan leijaili kuitenkin aivan täydellisiä ja toinen toistaan upeampia pakkashiutaleita, ja pääsin vihdoinkin kokeilemaan makrolinssiä lumihiutaleiden kuvauksessa.  Hiutaleita tutkaillessa sitä pohti, miten paljon kauneutta talvi kätkeekään sisäänsä. Suurin osa näistä mestariteoksista katoaa lumen sekaan, rikkoutuu ja sulaa ilman että kukaan koskaan niitä näkee... Seuraa somessa:

Yksi Kuuban loman kohokohdista oli kahden päivän retki Trinidadiin ja Topes de Collantes-luonnonpuistoon.  Samalla reissulla kävimme myös pikaisesti ranskalaistyylisessä Cienfuegos-kaupungissa, mutta Cienfuegos oli vähän sellainen "kaunis paikan päällä mutta tylsä kuvissa" -paikka, joten en viitsi pitkästyttää teitä kuvilla sieltä. Tällä retkellä pääsimme myöskin nauttimaan Karibian auringosta, sillä kyseessä olivat ne ainoat kaksi päivää, jolloin aurinko paistoi matkamme aikana.  Kaupunki kuin karamelli Trinidad on vanha siirtomaa-aikainen pikkukaupunki Kuuban etelärannikolla, noin 300 kilometrin päässä Havannasta. Kaupunki hehkuu suorastaan herkullisissa väreissä, ja Trinidadin sanotaankin olevan kaunis kuin karamelli. Itse päätin että tuonne on päästävä suunnilleen heti kun näin ensimmäisen kuvan Trinidadista.  Trinidad oli todellakin kaunis ja kuvauksellinen, mutta jotenkin se ei kuitenkaan onnistunut hurmaamaan minua samalla tavalla kuin Havanna...