Suolampien erakko

Selkäpiitä karmiva huuto kaikuu metsässä. Olen kävelyllä uuden mökkimme lähimaastossa ja tuo mystinen ääni saa minut pysähtymään. Mikä murheellinen kummitus siellä oikein ulvoo? Myöhemmin käyn retkellä eräällä läheisellä lammella ja näen vesilintuja, joilla on ruosteenpunainen kurkku. Kaakkureita, iloitsen. Ne ovat nyt hipihiljaa, mutta kotona luen kaakkureiden ulvovan ja huutavan pesimälammellaan runsaasti. Metsän karmiva kummitus olikin siis tämä salaperäinen kuikkalintu.

Kaakkuri on arka ja rauhaa rakastava erämaan lintu, joka pesii pienillä suolammilla metsän keskellä. Siellä sen ei tarvitse kilpailla pesäpaikasta suuremman ja vahvemman kuikan kanssa, eivätkä ihmisetkään pahemmin häiritse. Kalareissuille kaakkuri joutuu tosin lähtemään muille järville, sillä pesimälammen kalatarjonta on yleensä heikko tai jopa täysin olematon. Mutta eikös se ole pieni hinta siitä, että saa asua omassa rauhassa ikiomalla lammellaan?

Kaakkurin äänestä voi olla montaa mieltä. Joku voisi kuvailla sitä hirveäksi mölyksi, itse taas sanoisin sen olevan säväyttävää ja jollain tapaa mystistä. Silti on ehkä ihan mukavaa, että kaakkurit pesivät melkein kilometrin päässä meistä, eikä ihan mökkijärvellämme. Kaakkuri on nimittäin Suomen kovaäänisin lintu, joka osaa hyödyntää tyynen veden akustiikkaa. Sen huudot kaikuvat lammella jopa yli 90 desibelin voimalla. 

Pesimälammilta kantautuvat huudot ovat entisaikoina pelottaneet ihmisiä, mitä en kyllä ihmettele yhtään. Lisäksi kaakkurin, kuten kuikankin, on uskottu olevan mahtava ja vahva noitalintu. Aika monta lampea ja järveä onkin Suomessa nimetty kaakkurin mukaan.

Tässä kännykällä kuvattu video kaakkurin ääntelystä parin vuoden takaa. Aamuinen metsä oli vaiti, usva leijui tyynen veden yllä ja lammella kaikui aavemainen huuto. Siinä meinasi ihokarvat nousta pystyyn. (Videolla kuuluu kahta erilaista huutoa sekä kaakatusta, jota kaakkurit pitävät lentäessään.)

Nykyisin tiedän, että mökin lähistöllä pesii ainakin kaksi kaakkuriparia, molemmat omalla pienellä lammellaan. Tarkoituksena oli käydä loppukesästä kuvaamassa kaakkureita ja niiden poikasia aikaisin aamulla, kun vesi olisi tyyntä ja valo pehmeää, mutta jotenkin se vain jäi. (Nämä erakkolinnut häiriintyvät todella helposti, joten haudonta-aikaan kevätkesästä niitä ei pidä turhaan käydä katselemassa.) 

Kävin kyllä lampien lähistöllä marjassa ja tarkastin samalla, miten pesintä oli onnistunut. Molemmilla lammilla uiskenteli yksi poikanen. Valitettavasti unohdin ottaa zoom-objektiivin mukaan marjareissuille, joten hyvät kaakkurikuvat jäivät ottamatta tänä vuonna. Kaivelin arkistoista kuvia tähän kirjoitukseen, mutta poikasista en ollut näköjään säästänyt yhtäkään kuvaa.

Mutta jos Muhammed ei mene vuoren luo, tulee vuori Muhammedin luo, vai miten se sanonta nyt menikään... Eräänä loppukesän aamuna nousin ylös varhain, tein itselleni aamupalaa ja huomasin siinä samalla, että kuikka laskeutui lähelle laituriamme. Se vähän niin kuin plötsähti veteen, mikä sai mielenkiintoni heräämään. Siinä missä kuikat laskeutuvat loivasti ja sulavasti pitkälle kiitoradalleen, tekevät kaakkurit ennemminkin yhtäkkisen mahalaskun. (Pienille lammille kun ei mahdu kovin pitkää kiitorataa.) Nappasin kiikarit kouraan, jotta näkisin linnun värit paremmin, ja aivan oikein, kaakkurihan se oli. Se oli tullut salaiselle kalareissulle varhain aamulla, kun ihmiset vielä nukkuivat. 

Ensimmäinen kerta, kun näin kaakkurin mökkijärvellämme.

Kaakkurin nokka nousee viistosti ylös, kun taas kuikan nokka on suorempi.

Eli sainpa minä sittenkin kuvia kaakkurista aamun kauneudessa, eikä tarvinnut edes ulos lähteä! Ja kerrankin sain katsella tätä arkaa lintua kaikessa rauhassa ikkunan takaa. Täytyy sanoa, että äänen lisäksi myös kaakkurin ulkonäössä on jotain mystisen kiehtovaa: punaiset silmät, käärmemäinen kaula ja ylipäätään hieman alkukantainen ja erikoinen ulkomuoto. Kaakkuri onkin kalasääsken jälkeen Suomen toiseksi erilaisin lintu, eli se eroaa perimältään hyvin paljon jopa lähimmästä sukulaisestaan kuikasta, saatika sitten muista lintulajeista. Se on siis lähtenyt omalle yksinäiselle tielleen jo varhain lintujen historiassa. Erakkolintu jo ammoisista ajoista lähtien.

Lähteet:
Luontoportti
Kaakkuri on Suomen toiseksi erilaisin lintu - yle
Kaakkuri on Suomen kovaäänisin lintu, Luontoportin artikkeli