Tervetuloa takaisin, talvi

 

Talvi on täällä taas. Tai on ollut jo vähän aikaa, mutta en ole saanut vain aikaiseksi laittaa siitä kuvia. Alkusyksystä vielä hieman hirvitti, että miten sitä jaksaa kohta innostua uudesta talvesta, kun edellinenkin tuntui vasta loppuneen. Toivoin, että tänä vuonna pysyvä lumi tulisi vasta (!) marraskuussa, ja niin siinä sitten kävikin. Siinä vaiheessa olin jo valmis toivottamaan lumen ja sen tuoman valon tervetulleiksi takaisin. 

Ensilumen retki Naltiotunturin huipulle lokakuun puolivälissä. Eväänä oli glögiä ja piparia ja oltiin jo vähän jouluisissa tunnelmissa.

Ja tässä on syy sille, miksi kyseisellä retkellä oli sallittua fiilistellä joulua, vaikka elettiin vasta lokakuuta: huipulta näkyi (horisontin kirkastuessa hetkellisesti) itse joulupukin koti Korvatunturi.

Lokakuun lopun hiihtoretkeltä. Nämä lumet sulivat vielä pois.

Järvet jäätyivät loka-marraskuun vaihteessa

Marraskuun alussa kävin katsomassa tunturissa vaihteeksi nousevaa täysikuuta. Uusi hento lumikerros oli satanut sulaneiden tilalle. Nämäkään lumet eivät jääneet, vaan pysyvä lumi satoi marraskuun puolivälissä. Tänä vuonna Lapissakin päästiin siis kokemaan vähän harmaata marraskuuta.

Kuurankukka marraskuun alun kauniilta pakkaspäivältä

Kukkien lisäksi pakkasukko oli tällä kertaa taiteillut myös paljon pakkasbakteereita

Selviä basilleja

Nämä lienevät viruksia. 

Marraskuun lopussa aurinko nousi vielä sen verran, että sen säteet maalailivat puiden latvoja ihan maan tasallakin. Joulukuun alun jälkeen on jo kiivettävä tunturiin jos haluaa auringon nähdä.

Poikaystävän kansa siikapilkillä. Minun vs. hänen saaliinsa....

Pimeällä ne heräävät henkiin.... (Kuva otettu joskus vähän kolmen jälkeen, jolloin on joulukuussa jo ihan kunnolla pimeää)

Kaamosaika oli melko pilvinen, mutta onneksi kirkasta taivastakin päästiin edes vähän näkemään. Tänä vuonna pimeys tuntui jo väsyttävän vähemmän kuin ensimmäisenä Lapin vuotena.

Ja loppuun pari jouluista kuvaa

Piti vähän tonttuilla tunturissa siskon kanssa

Jouluksi ajelin taas pois Lapin joulumaasta, mutta saatiin sentään eteläänkin valkoinen joulu. Eikä se mustakaan joulu olisi tässä vaiheessa pahasti harmittanut, kun on saanut elää koko joulukuun oikeaa talvea. Sallan kuvia katsellessamme äiti tosin totesi, että mitä jos ensi jouluna muu perhe tulisikin luokseni Lappiin jouluksi, niin saataisiin viettää joulu siellä missä on oikeasti hanget korkeat nietokset.

Hyvää joulua!