Noidanlukkoja sekä muita perinnemaiseman kasveja


Perinnemaisemat sekä niiden kasvit ovat melko harvassa tänä päivänä, kun pienet maatilat ovat vähentyneet ja tehotuotanto lisääntynyt. Mutta onneksi vielä nykyäänkin löytyy tiloja, jotka vaalivat lajistoltaan monimuotoisia perinneympäristöjä, kuten niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Vuorenkylässä sijaitsee perinnemaisemien ylläpitoon erikoistunut Harjun tila, jolla kävimme viikonloppuna opastetulla kasvikävelyllä. Retkellä kuljettiin niittyjen ja ketojen lisäksi myös muun muassa metsien läpi sekä järvenrantaa pitkin, ja näimmekin kävelyn aikana laajan kirjon kasvikunnan aarteita, kuten esimerkiksi noitien taika-avaimia, kultaisia apiloita sekä kukkasoihtuja. 

Nämä kaverit yhdessä isäntäväen kanssa huolehtivat siitä, että Harju pysyy otollisena kasvupaikkana monille harvinaistuville lajeille.



Itse asiassa olen käynyt tuolla kasviretkellä kerran aiemminkin. Halusin kuitenkin mennä Harjulle uudelleen tänä vuonna, koska ensinnäkin pidin kovasti retkestä viimeksikin, ja toiseksi aloitettuani luontokuvaamisen olen nyt kiinnostunut kasveista ihan eri tavalla kuin ennen.

Nurmitatar



Viime kerralla muistan, miten Harjun harvinaisimpiin kasveihin kuuluvat noidanlukot olivat minulle ehkä pieni pettymys. Ne olivat vain pikkuruisia saniaisia piilossa heinän seassa, ja ihmettelin miten tilan asukkaat ylipäätään olivat ne joskus sieltä löytäneet.

Tällä kertaa taas, hassua kyllä, nuo samaiset noidanlukot kuuluivat lemppareihini kasvikävelyllä. Nyt kumarruin katselemaan niitä tarkemmin, ja huomasin niiden pienten lehtien kauneuden. Lehdistään on noidanlukko saanut erikoisen nimensäkin, ne kun näyttävät ilmeisesti entisaikojen koristeellisilta avaimilta. Noidanlukkojen onkin uskottu olevan vahvoja taikakasveja, ja niillä on muun muassa avattu salaisuuksia sekä suljettu haavoja. 

Ketonoidanlukko

Suikeanoidanlukko. Valitettavasti  saunionoidanlukko (joka on valtakunnallisesti erittäin uhanalainen) oli ilmeisesti kylmän ja sateisen kesän seurauksena lakastunut ennenaikaisesti.


Toisia suosikkejani kasviretkellä olivat kauniit apilat. Punaisia ja valkoisia apiloitahan ovat tienvarret ja niityt täynnä, mutta näitä värejä tuleekin sitten hieman harvemmin vastaan...


Kelta-apila

Musta-apila

Kaunis kesäinen ilma oli houkutellut retkelle melkein ennätyksellisen määrän osallistujia, joten kauaa en kehdannut kyykkiä kasvien edessä niitä kuvaillen, ja samalla muiden näkymiä tukkien. Monissa kasveissa olisi kyllä ollut ihania pieniä yksityiskohtia, joita olisi voinut tarkemminkin tutkailla makrolinssin läpi.

Lehtopähkämö, jonka lehdistä tarttuu sormiin varsin erikoinen haju.

Rantatädyke
Kukkiva ukontulikukka sekä viime vuoden kukinto. Ennen muinoin vanhoja kukintoja on kastettu tervaan ja poltettu soihtuina, mistä kukan komea nimi taitaakin olla peräisin. (Vaikka ovathan ne kukatkin tulenkeltaiset, eli kaikin puolin on kukalle annettu varsin osuva nimi!)


Täytyypä tässä kasvien lisäksi kehua myös hieman oppaitamme, jotka johdattivat meidät hienosti kasvien mielenkiintoiseen maailmaan. Oli jotenkin niin ihanaa katsella, miten biologi-oppaamme kohteli jokaista kasvia kuin "kukkaa kämmenellään", oli kyseessä sitten vaatimattoman näköinen heinä tai komea kukkanen. Harjulla pääsevät parrasvaloon myös sellaiset kasvit, joita tavalliset ihmiset eivät muutoin juuri koskaan huomaa :)


Särmäkuisma

Keltaisen kukan nuppuja hieroessa saa sormiinsa violettia väriä, ihan kuin olisi mustikoita poiminut! Erikoista...



Nuokkuhelmikkä. Niin ihana nimi "tavallisella" heinällä, joka sitten tarkemmin katsottuna olikin oikeastaan todella kaunis.
Paikallisesti uhanalainen nuijasara. Harjulla kasvaa myös näillä main harvinaista jäkki-heinää, jolla oli minusta aika hauska nimi. Valitettavasti kuvani jäkistä ei vain oikein onnistunut.


Ja niinhän siinä kävikin, että viime kertaan verrattuna tämä kävely oli minulle vieläkin antoisampi. Harjulle oli löytänyt tiensä muutama uusikin kasvilaji, mutta suurin muutos oli tainnut tapahtua omissa silmissäni, kun "tylsiä" kasveja ei nyt tullutkaan vastaan. 

Ketoneilikka



Niin paljon kuulimme retkellä uusia kasvien nimiä, että eipä me vieläkään opittu lähellekään niitä kaikkia. Todettiin siinä sitten että kaipa se on tultava taas joku kerta uudestaan! Sitä paitsi, kukathan kukkivat hieman eri tavalla eri vuosina, ja kun uusiakin kasveja ilmaantuu Harjulle säännöllisesti, eivät kasviretket taida koskaan olla ihan samanlaisia. Tätini onkin käynyt Harjulla joka kesä jo ties kuinka monen vuoden ajan, ja aina vain hän on yhtä innoissaan lähdössä tuolle kasvikävelylle :)

Valkoisia harakankelloja. Viime kerralla Harjulla oli myös valkeita peurankelloja, mutta ne eivät olleet tällä kertaa vielä kukassa.


Kommentit

  1. Onpas hieno kasviretken sato. Nyt kyllä tuumaan, että jospa oisin saanut olla mukana. Monta minulle uutta kasvia esittelit, että täytyypä etsiä josko niitä esiintyisi täälläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos teilläkin on melko vanha maatila (?) niin voisihan sieltä jotain mielenkiintoista löytyäkin :) Aika moni kasvi oli sellainen, ettei välttämättä ensimmäisellä kerralla ohi kulkiessaan huomaisi.

      Poista
  2. Onpa kauniita kuvia, sinulla on ollut mukava kasviretki. LÖysinkin blogisi vasta nyt ja liityin lukijaksi samantien. Tervetuloa vierailulle Pihakuiskaajan puutarhaan. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa lukemaan! :) Kävin myös Pihakuiskaajan puutarhassa ja ryhdyin lukijaksi, paljon kauniita kukkia löytyi sieltä. Ja niin ihania nimiäkin, särkynyt sydän, palava rakkaus, ukonhattu.... Mukavaa viikonloppua sinnekin!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi käymään, jos joskus satut jonkin kasviretkiä järjestävän perinnetilan lähettyville :)

      Poista
  4. Tuo tulikukka pitää saada omallekin pihalle kasvamaan. On niin hieno! Hienoja ovat myös kuvasi. :)

    Terveisin Maalaisblogin Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ukontulikukka olisi tosiaan komea ilmestys puutarhassa!

      Poista

Lähetä kommentti